Tanmark

26/9/2012 keskiviikko

Istun täällä meren rannalla Mons Klintin juurella. Maisemat ovat niin kauniit, että itkettää. Kalliot ovat kalkkikiveä, ja ne ovat värjänneet myös meriveden maidonvalkeaksi. Laskeuduimme tänne niin pitkiä portaita, että nousu takaisin ylös pelottaa. Samikin jättäisi leikin kesken heti alkumetreillä. Nyt kuitenkin keskityn vain trangiasta leijailevaan tuoksuun. Luvassa on tuunattua sienipastaa ja jälkiruuaksi suklaata.

Jätimme tänä aamuna taaksemme Kööpenhaminan, Filipin ja hänen yksitoista kämppistään. Joukkio oli etnisyydeltään melkoisen sekalainen. Siihen mahtui tsekkiläistä, italialaista, belgialaista, kiinalaista ja sun vaikka mitä laista, muttei yhden yhtä tanskalaista.

Vietettyämme edellisen yön telttaillen tahdoimme vaihteeksi viettää aikaa ihmisolentojen keskuudessa ilojuoman kera. Belgialainen herra Schoenmaker oli lähdössä viettämään iltaa yliopistolle saksalaisten ystäviensä kanssa ja saimme kutsun mukaan. Volvo luovutettiin belgialaisiin käsiin. Kaivauduin takapenkille pikkuriikkiseen koloon tavaroidemme alle. Yliopistolla leikimme biljardia ja katsoimme jalkapalloa. Jenni esitteli lahjojaan mailan varressa, kun taas itse huomasin olevani taidokkaampi uusien sääntöjen keksimisessä. Koska olimme liikenteessä "kaikki mulle heti nyt -asenteella", tottahan toki sitä oli myös keskustaan suunnattava.

Onnistuimme löytämään oikeisiin liikennevälineisiin liiankin helposti. Päädyimme myös oikeaan paikkaan lopulta, vaikka sujuvalla tanskankielen taidollamme onnistuimme lukemaan junassa, että pääteasemamme Norreport oli remontin alla, eikä siksi ollut käytössä. Taidokkaasta suunnistamisesta huolimatta ilta oli koitua kohtaloksi. Jenni oli saada sulhokseen tanskalaisen maajussin Odensen saarelta. Myöhemmin sulhasehdokas paljastuikin vain tenniksenpelaajaksi. Kuulemma maailman ykköseksi sellaiseksi. Sinisilmä-Paananenhan uskoo, mitä sanotaan. Itse puolestani olin joutua puolalaisen vaimoksi. Liitto onneksi kariutui siihen, ettei mies ollut tarpeeksi rikas. Varsinkaan kulutettuaan kaikki rahansa illan juomatarjoiluihin.

Kööpenhaminassa olivat kiven alla niin kasvishampurilaiset, kuin kööpenhaminalaisetkin. Ensimmäisiä löytyi nolla. Jälkimmäisiä yksi.  Maailmaa tuhoutui silti Mc Donaldsissa kaksien ranskalaisten edessä. Häpeän.

Kotiin meidät opasti ystävämme James Bond. En vaan voi olla miettimättä miksei jokaisella ole omaa navinaattoria bussissa, sillä niin mainio keksintö se on!