Piis Änd Laav

5/10/2010 perjantai

(Varoitus! Teksti saattaa sisältää ronskia neekeri-läppää.)

Vihdoin olen paikassa, jonne tuo oiva ystävämme Monica karkasi luotamme vain muutamia viikkoja aikaisemmin. Paikka on nimeltään Glasgow ja se sijaitsee Skotlannissa. Tuolla tytöllä alkaa karata hippeily käsistä. Saavuin tänne keskelle detox-kuureja, permakulttuuri-kursseja, diy-luonnonkosmetiikka hippeilyä, jooga-kursseja ja gaia-dokumentteja. Salaa vaan nautin tuosta kaikesta. Ensi kesän festivaalivalinnaksi valikoitui Sunrise Celebration (http://sunrisecelebration.com/) lehdestä nimeltä "Positive News". (Laita kalenteriisi ylös, Juutana.) "Vitun hipit!", huutaisi Konsti.

En edes muista enää, miltä tuntuvat päivät, jolloin vatsaani ei koske. Siksi kaiken tuon kauhean pullamössön, karkin, suklaan ja muun epäterveellisen potaskan jälkeen odotin innolla tänne pääsyä. Nigga on nimittäin oikea ruoka-jumala (,ainakin tällaisen maailman huonoimman kasvissyöjän mittapuulla mitattuna). Sisässäni on palava halu oppia itse kokkaamaan herkullista kasvisruokaa. Olen kehittynyt siinä kyllä todella paljon jo tähän mennessä, ottaen huomioon, että muutamia vuosia sitten kokkauskokemukseni pystyi laskemaan yhden käden sormilla ja muistona niistä on mm. pohjaan palaneet nuudelit ja käristyneen popkornin haju jossain savupilven ja palohälyttimen melun seassa. Taidan siis nykyään kuitenkin jo perus kasvispöperöt ja mausteet, mutta nyt on aika oppia hieman erikoisempia kikkoja! Siis ohjat Monicalle, käteni ovat käytössäsi.

Nyt kun päiviä on kulunut, olen kokenut uusia makuja, oppinut tekemään uusia ruokia minulle ennen vieraista raaka-aineista ja käyttämään erilaisia mausteita. Viikunat ovat hyviä. Paprikajauhe ei ole sama kun paprikamauste (, ettäs tiedätte!) Aivoihini on asennettuna nyt herkullinen kasvissosekeitto, värikkäät uunikasvikset, tapenade-tahna ja quinoa-risotto, sekä suklaa-vadelmamuffinit. Olen niin innoissani tästä! Pyöräytin myös vaimo-intoiluissani erittäin maukkaat porkkana-sämpylät yksi aamu mukaillen Jennin isän litsu-sämpyläohjetta. Olen erittäin tyytyväinen itseeni. Tahdoin oppia, ja nyt voin jopa sanoa, että osaan.

Olen myös entistä suuremmissa määrin kiinnostunut täällä ollessani syömäni ruuan ja käyttämieni hyödykkeiden ekologisuudesta. Lempipaikkani täällä ovat pienet luomu- / ekokaupat, joissa jaksaisin taivastella tuntikausia tarkastelemassa eri tuotteita ja niiden etikettejä. Rahapussini ei tosin rakasta tätä harrastusta samoissa määrin. Toivottavasti edes hauikseni kasvavat ostosten kantamisesta.

Täällä olo on myös saanut minut miettimään paljon omaa kasvissyöntiäni. Olen iloisena huiskutellut laiduntaville lemmuille ja lamposille matkallani. Kuulemma ne saavat olla ympäri vuoden pihalla, ja viettää onnellista, melko luonnonmukaista elämää. Todennäköisesti näiden eläinten lihaa voisi kutsua luomulihaksi, mikäli niille ei syötettäisi rehuja, joissa on säilöntäaineita sun muita herkkuainesosia. Periaatteessa minulla ei siis ole mitään paikallista lihaa vastaan, ja voisin sitä kai syödäkin tuntematta suurempaa syyllisyyttä tai häpeää eläinten elinolojen puolesta. Eettiset syyt eivät kuitenkaan ole ainoa, tai välttämättä edes tärkein peruste minun valinnalleni olla kasvissyöjä. Vähintäänkin yhtä suurena vaikuttajana pidän lihansyönnistä johtuvaa kuormitusta ilmastolle, ja sitä että maapallon kasvavan väestömäärän takia olisi kannattavampaa keskittyä kasvipohjaisen ravinnon tuottamiseen, jotta saataisiin ruokaa riittämään kaikille. Yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan kymmenen kiloa rehua, joten energiaa pääsee valumaan matkalla hukkaan. Tämän vuoksi olisi järkevämpää käyttää käytössä oleva viljelyala suoraan ihmisravinnoksi kelpaavan kasvispohjaisen ruuan tuottamiseen. Lisäksi lihantuotannossa vapautuu huolestuttavia määriä metaania ilmakehään, joka edelleen jouduttaa ilmastonmuutosta. Mielestäni ilmastonmuutoksen vakavuutta ei painoteta kouluissa tai mediassa ollenkaan tarpeeksi. Länsimaissa asiaa on hankala hahmottaa, koska olemme niin kaukana ilmastonmuutoksen todellisista uhreista (, tai ainakin ensimmäisistä uhreista), vaikka olemmekin etunenässä vastuussa sen aiheuttamisesta (http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/raportti-ilmastonmuutos-tappaa-miljoonia/606935/). Maailmantuska-Paananen kiittää ja kuittaa!

Ollakseni poliitikkomaisen ympäripyöreä lausunnoissani, voin kuitenkin kertoa, että syön dyykattua lihaa, riistalihaa, ja periaattessa voin syödä joskus myös luomulihaa sille päälle sattuessani. Ja esimerkiksi eräissä häissä heitin aatteeni illaksi jorpakkoon ja söin kananlihaa. Toisen kerran sorruin ostamaan savulohta halvennuksesta. Että en nyt turhan ankara kuitenkaan ole itselleni. Melko harvoin sitä kuitenkin tulee syötyä, sillä en juurikaan kaipaa lihan makua. En koskaan epätoivoisesti kuola valuen katso hampurilaismainoksia. Harmillista kyllä, useimmat lihat, mitä kaupasta saa, ja pikaruokapuljuissa käytetään, ovat laadultaan todella surkeaa kurakakkaa. Taidokkaasti tehty kasvisruoka on todella hyvää. Usein paljon parempaa, kuin lihaisa kumppaninsa.

Tätä hyvä ihminen -imagoa vielä hieman murskatakseni, kerron teille, että aika monta paljon aion tänä vuonna tuhota tätä meidän kaunista maapalloamme lentomatkailun merkeissä. Jos tällä pitkän matematiikan oppimäärälläni rupean laskemaan lentojen määrää, niin taidan saada summaksi luvun, joka on enemmän kuin kymmenen kappaletta. Laskutoimituksen ollessa siis kykyjeni rajat ylittävä, en edes osaa tarkkaa määrää sanoa. Häpeän sitä kyllä. En kuitenkaan niin paljon ettäkö se tunne nousisi suuremmaksi, kuin ne ilon ja innostuksen tunteet kaikesta siitä mahtavuudesta, mitä nuo lennot mahdollistavat. Sisälläni käyn siis pientä taistoa. Saa nähdä miten se tulevaisuudessa päättyy. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin seuraava: itsekäs Paananen 1 - ympäristö 0.

Tasapainona en kuitenkaan mielelläni ostele paljoa kulutushyödykkeitä/krääsää, ja ne, joiden ostaminen on välttämätöntä, ostan mielelläni mahdollisimman ympäristöystävällisenä. Kuten kaikki jo varmaan tietävätkin, en oikeastaan osta tai omista vaatteita. Lähinnä omin ystävieni rievut (, mistä Konsti ja Juutana ovat eri iloisia, Monicakin alkaa olemaan) tai ostan kirpputorilta. Harvoin ostan mitään materiaa myöskään. Silloin tällöin hyvän musiikkilevyn, leevyydeen tai kirjan. Linkittäisin tähän jotain "The Story of Stuff"-projektista, mikäli en pitäisi sitä äärimmäisen raivostuttavana. Asiasisällöltään ne ovat hyviä, mutta kerrontatapa ärsyttää minua. Tuntuu, että niissä vastaanottajaa pidetään totaalisena älykääpiönä, jolle asiat täytyy vääntää rautalangasta. Lisäksi ne ovat melko jenkki-keskeisiä ja sisältävät aukkoja. En siis linkitä! Hahaa. Sen sijaan saatte tyytyä Uppo-Nallen pohdintoihin.

Uppo-Nalle - Ihmiset Tahtovat Kaikenlaista

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia.

Konstille ja muille asiasta huolestuneille lohdutuksen sananen:
Emme vielä tanssahtele alastomina ympyrässä nummilla pitäen toisiamme käsistä kiinni rumpujen tahdissa mantroja hokien. Vielä.

Peace!