En tiedä paljonko kello on.
Ympärilläni on yhä pimeää.
Se on tunkeutunut luokseni peiton alle, ja jatkanut matkaansa lävitseni.
Tunnen sen sisälläni.
Käännän jälleen kylkeä.
Puristus rinnassani ei hellitä.
Levottomuus pyytää lupaa jäädä asumaan.
Jostakin kuulen hiljaista, suruista oopperalaulua.
Se on jatkunut jo tunteja.
Tai ehkä se onkin vain päässäni.
Pimeä vieressäni muuntautuu hämäräksi.
Eilen olisin kutsunut sitä valoksi.
Tänään en näe sitä.
Tiedän lintujen laulavan ulkona.
Se kuulostaa vieraalta.
Tänään en tunnista sitä.
En tunne nälkää.
En tunne kylmää.
Tunnen pelkoa ja epätoivoa.
Tunnen paljon ja voimakkaasti.
Se oli eilen siunaukseni.
Tänään se näyttää kääntöpuolensa.
Mieleni on tyhjä.
Kaikki tekeminen tuntuu turhalta.
... Olen menettänyt.
Juuri kun olen tukehtumassa tähän pohjamutaan, johon sallin itseni valua, ymmärrän,
on muutakin.
Taistelen tieni ylös, pois peiton alta.
Laitan veden lämpenemään.
Tahdon pestä oloni pois.
Mysli maistuukin ihan hyvältä.
Samalta kuin niinä aurinkoisina päivinä.
Siirrän verhot sivuun ikkunasta, ja huomaan:
Tämä päivä on yksi niistä.
Sama kirkkaus valaisee kasvoni nytkin.
Samat ystävät ovat tukenani tänäänkin.
Eilen kadottamani hymy alkaa taas piirtyä kasvoilleni.
Mihin jäinkään eilen, kun aika pysähtyi?
Se alkaa muistua mieleeni.
Elän tunteella. Kun olen iloinen, olen sitä todella. Silloin leijailen korkeuksissa, jossain pilvien yläpuolella. Kun olen surullinen, olen sitä oikeasti. Silloin ryömin vuorokausia pohjamudissa. Niin syvällä, että meinaan tukehtua siihen. Se on rankkaa välillä. Mutta se menee ohi. Se meni ohi.
Kaikki on ihan hyvin.
...
Negatiivisista tunteista puhuminen on todella vaikeaa. Niistä puhumattomuus ei tee niistä kuitenkaan vähäisempiä. Kaikki tuntevat niitä joskus. Olen kokeillut olla puhumatta niistä. Se ei toimi. On aika kokeilla jotain muuta. Minulla on pieni suuri kutina, että tämä on parempi keino. Voin hyväksyä negatiiviset tunteet ja elää ne. Tiedän, että ne eivät kestä ikuisesti. Pikkuhiljaa ne väistyvät tai muuttuvat.
”Ajatella, jos ei koskaan voisi tulla iloiseksi tai pettyä. Ei koskaan voisi pitää kenestäkään, ei suuttua eikä antaa anteeksi. Ei koskaan voisi nukkua eikä palella, ei koskaan erehtyä, ei tuntea vatsakipua eikä toipua siitä, ei viettää syntymäpäivää, ei juoda olutta eikä tuntea pahaa omaatuntoa... Kauheata. Kaikki.”
-Muumipappa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti