Pole Dancing, Beer-Pong and Acrobalance

13/10/2012 lauantai

Liityin hiljaiseen seurueeseen. He olivat kokeneet saman kuin minakin. "We'll have a plenty of time to be polite later." Ymmarsimme toisiamme. Sanoja ei tarvittu. Nokoset veivat mukanaan.

"-Are you good at pole dancing?"
"-Yes"
"-Have you ever tried?"
"-No."
"-High five! I love your confidence!"

Unimaailmasta tankotanssikilpailuun on yllattavan lyhyt matka. Luulen, etta Irlannissa on taikuutta: aina, kun tuopin pohja alkaa nayttamaan ei oota, jostain ilmestyy uusi jatkamaan edeltajansa tehtavaa.
Cormackin luottokortti karsii Jamesin taskussa. Sen kuului olla meidan salaisuutemme. Meidan ja kaikkien muiden, paitsi Cormackin. Sellaisena se pysyikin.

Hetken kerkesin kuvitella, etta minusta tulee se yltiopositiivinen hihkuja, joka arsyttaa kaikkia. Ehka olin vaarassa. Cormack ottaa tehtavakseen palauttaa minut maan pinnalle. Kyynisen maailmankuvan savyttama paasaus kuulostaa tutulta. "It doesn't matter if you're a vegetarian or not, because there are millions of people in the world who doesn't give a shit. We are screwed anyway so you should just enjoy while you still can." Ala siis huoli Heikki, minut pidetaan ruodussa taallakin. Olen yha jaarapainen, nuori ja naiivi. Vaitan, etta tarvitsemme vain tarpeeksi ihmisia, jotka uskovat muutoksen olevan mahdollista. Englanniksi argumentoidessani en onnistu olemaan yhta vakuuttava ja joudun lopuksi toteamaan "I'm a vegetarian only so that I can tell myself  I'm a good person after all and sleep my nights well." "You can trust me. I'll keep your secret."

Beer-pongia team international vastaan team America. Havisimme taparasti. Lopuksi pelaamme kaikki Alania vastaan. Mies on kone. Myohemmin etsimme hanta huolissamme sohvien takaa ja kattoterassilta, kaapeista ja poytien alta. Mies voi olla missa vain. Hanella on kuulemma erityistaito sammua mita omituisempiin paikkoihin. Unohdamme, etta aikonuksenamme oli ehtia viela takaisin yoelamaan. Tanssimme Dublinin ylla aamuun asti. Kattohuoneiston ikkunasta katsoessa tunnen olevani maailman katolla.

Aamulla tee on valmiina ja croissantti tarjoillaan suoraan sankyyn. Pojat ovat pitaneet minusta todella hyvaa huolta. Mista naita hyvia ihmisia riittaa? Saman matkan aikana minulla on etuoikeus tutustua heihin kaikkiin. Silta ainakin tuntuu. Mika onni minulla onkaan matkassani! Ilmaisen majoituksen lisaksi minulle on tarjoiltu myos kaikki ruoka ja juoma, taysin pyytamatta. Myos hieronta kuuluu palveluun. Lampiman viltin alla on mukava jutustella. James soittelee kitaraa. Valilla pojat esittelevat acrobalance-temppujaan ja saan pelata heidan syoksyvan ikkunan lapi kadulle, suoraan surman suuhun. Pelkoni on turha. Kaikki on todella hyvin.