25/9/2012 tiistai
Heräsimme aamuvarhain teltasta jostain Tukholman lähistöltä. Aamulla vihdoin näimme mihin olimme asumuksemme kyhänneet. Tiellä näkyi kasa hiiliä edellisyön nuotiohetken jäljiltä. Nautittuamme aamupuuron ja teetä hyppäsimme jälleen autoon ja matka jatkui halki Ruotsin kohti Tanskaan vievää lauttaa.
Pysähdyimme Söderåsenin kansallispuistossa. Pakkasimme eväät rinkkaan ja lähdimme patikoimaan merkittyä reittiä. Eteneminen oli hidasta, koska polku oli kivinen ja unohduimme vähän väliä ihailemaan kauniita vehreitä näkymiä. Saimme lähteestä vesivarantomme taas täyteen. Reitti oli täynnä murentuneita kallioita, joita ylös olisi voinut ottaa vaikka juoksukisoja. Heikki olisi hävinnyt taas varmasti.
Puolesta välistä matkaa löytyi nuotiopaikka laavuineen vanhan torpan pihasta. Pysähdyimme siihen trangioimaan. Lehmät katselivat uteliaina vieressä touhuamme. Niillekin olisi varmaan maistunut hernekeitto ja ruisleipä.
Jatkettuamme matkaa meille selvisi hyvin pian kuinka helposti käykään eksyminen merkityltä polulta. Ei sinisiä palloja missään. Hetken poukkoiltuamme löysimme kuitenkin valkoiset. "Noh, nämä kelpaavat." Jos ei ole aikaa tai paikkaa missä täytyy olla, pieni eksyminen ei haittaa ollenkaan.
Heräsimme aamuvarhain teltasta jostain Tukholman lähistöltä. Aamulla vihdoin näimme mihin olimme asumuksemme kyhänneet. Tiellä näkyi kasa hiiliä edellisyön nuotiohetken jäljiltä. Nautittuamme aamupuuron ja teetä hyppäsimme jälleen autoon ja matka jatkui halki Ruotsin kohti Tanskaan vievää lauttaa.
Pysähdyimme Söderåsenin kansallispuistossa. Pakkasimme eväät rinkkaan ja lähdimme patikoimaan merkittyä reittiä. Eteneminen oli hidasta, koska polku oli kivinen ja unohduimme vähän väliä ihailemaan kauniita vehreitä näkymiä. Saimme lähteestä vesivarantomme taas täyteen. Reitti oli täynnä murentuneita kallioita, joita ylös olisi voinut ottaa vaikka juoksukisoja. Heikki olisi hävinnyt taas varmasti.
Puolesta välistä matkaa löytyi nuotiopaikka laavuineen vanhan torpan pihasta. Pysähdyimme siihen trangioimaan. Lehmät katselivat uteliaina vieressä touhuamme. Niillekin olisi varmaan maistunut hernekeitto ja ruisleipä.
Jatkettuamme matkaa meille selvisi hyvin pian kuinka helposti käykään eksyminen merkityltä polulta. Ei sinisiä palloja missään. Hetken poukkoiltuamme löysimme kuitenkin valkoiset. "Noh, nämä kelpaavat." Jos ei ole aikaa tai paikkaa missä täytyy olla, pieni eksyminen ei haittaa ollenkaan.
Tuo nayttaa satumetsalle, tuo paikka. <3
VastaaPoista