Viimeinen ilta Dublinissa kuluu lampimien vallyjen alla kotona. Naytolla pyorii irlantilaista liikkuvaa kuvaa, joka kantaa nimea In Bruges. Musta huumori muistuttaa minua jostain kotopuolessa. Elokuva pitaa otteessaan loppuun asti, vaikka silmaluomia painaakin. Mielipiteeni patkasta on paatetty jo etukateen, silla enhan tahdo yoksi kadulle nukkumaan. Jamesin kuorsaus alkaa saestaa loppumetreilla. Annettakoon se anteeksi, silla han osaa elokuvan jo ulkoa.
Lopputekstien aikana James palaa jalleen tavoitettaviin. Valvomme myohaan yohon jutustellen. Hanella on paljon kokemuksia, joita tahtoisin itsellenikin. Opin paljon kuuntelemalla. Ajatukset huitelevat elamasta ja haaveista aina yleiseen tuumailuun maailmantilasta.
Irlannilla olisi taydelliset edellytykset tulla yhdeksi Euroopan menestyneimmista valtioista: luonnonolot ovat mainiot omavaraiselle maataloudelle, vaesto on korkeasti koulutettua ja englannin kieli auttaa kansainvalisten suhteiden hoitamisessa. Vesi- ja tuulivoimaa olisi mahdollista valjastaa paljon nykyista enemman energiantuotantoon. Kuka meni kusemaan taman kaiken? Ken tietaa, barbie ei.
Eksymme taas keskustelemaan ekologisuudesta ja eettisyydesta. Minua tentataan jalleen kasvissyonnistani. Kertoessani sen johtuvan enemman ekologisista syista, kuin huolestani tuotantoelainten elinoloihin liittyen (sita kuitenkaan kiistamatta), saan vastaukseksi: "Did you know that all the vegetarians are assholes because they think they are so much better that everybody else?". Tiesin, kiitos rehellisten ystavieni.
Kerkeamme yon pimeina tunteina ratkaista kaikki maailman ongelmat ylikansoitusta lukuunottamatta. Tasta seinasta emme paase yli emmeka ympari. James kertoo olleensa aikaisemmin minun laillani toiveikas onnellisen lopun suhteen, kunnes muutaman vuoden takainen Kiinan reissu avasi hanen silmansa todellisuudelle. Yhtakkia se, etta muistiko sammuttaa valonsa Dublinissa lahdettyaan huoneestaan, ei tuntunutkaan enaa niin merkitykselliselta. Joissakin ihmisissa omien valintojen ja tekemisten vaikutusten nakeminen saattaa aiheuttaa halua muutokseen kohti parempaa, halua vaikuttaa ja tehda oman osansa. Toiset taas kaikki se kurjuus saa kyynistymaan ja menettamaan toivonsa. Minun luonnolleni luovuttaminen ei sovi. Pettyisin itseeni todella paljon, jos heittaisin vain pyyhkeen kehaan. "You can't save the whole world. But why not try to save a piece of it?"
Han kertoo, etta on vuosi sitten kaynyt lahella kuolemaa. Se muutti paljon hanen ajatusmaailmaansa ja sai laittamaan asioita tarkeysjarjestykseen. Aikamme taalla on hyvin lyhyt. Se kannattaa kayttaa viisaasti. Edellisiltana kadonnut iphone on todella pieni menetys (, vaikka se onkin jo toinen kahden viikon sisalla.). Elama jatkuu. Mitaan todellista ei ole menetetty. Kaikille meille tekisi ehka hyvaa kuolla kerran ennen kuin aikamme oikeasti koittaa.
Mika on arvokasta? Mika on tarkeaa? Kokemukset, uuden oppiminen, loytaminen. "Sometimes you just have to leave everything behind, even though it feels hard at the time. There are some things you just need to do by yourself and for yourself. You know what I mean?". Niin totta.
"It is so weird. You have been here only for two days but it feels for so much longer." Kommentilla ei kuulemma ollut mitaan tekemista pitkastyttavan seuran kanssa.
Aamulla paluu arkeen tuntuu hankalalta. Niin ainakin olen lukevinani tuhahduksista, joita pyorailyshortseihin pukeutuminen aiheuttaa. On taas hyvastien aika. Hanella on omat seikkailunsa edessaan, minulla omani. Onnea Etela-Amerikkaan ja Aasiaan, tai minne ikina tiesi viekaan. Ajatukseni vierailevat siella varmasti joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti