keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Saksalainen Ruotsalainen

12/10/2012 perjantai

Olin varannut yosijan hostellista, vaan epaonnekseni vaaralle paivalle. Mita? Joka ikinen hostelli on buukattu tayteen talta viikonlopulta, koska Saksa pelaa Irlantia vastaan world cupin osakilpailun taalla Dublinissa. Ai siksi ne kaikki homelosti pukeutuneet hassua englantia puhuvat humalaiset ovat vallanneet turut ja torit?

Vastaanoton mies on mukava ja ystavallinen. Olen nainen. Olen pulassa. Silmaripsien rapsyttely auttaa aina. Pian loytyy vapaa emergency bed, puoleen hintaan.

Huoneeni on pullollaan espanjalaisia opiskelijoita. Puhumme huonoa englantia. Malesialainen Renee on tyytymaton Irlannissa saamaansa opetukseen. Odotukset olivat korkealla, koska rahaa paloi paljon. Han suunnittelee matkailevansa ympari Irlantia ennen kotiinpaluutaan. Annan vinkkeja ja muistelen vuoden takaista reissuamme. Viinipullo aukeaa. Saan hammastahnan lahjaksi. Reneen ystavat ovat Porterhousessa. Paatamme suunnata sinne katsomaan pelia. Sinne hanet kadotin. Liikaa kerroksia, liikaa mutkia ja liian pimeaa. Olisimmepa vaihtaneet numeroita.

Unohduin ruotsalaisen Gerrickin ja hanen irlantilaisten ystaviensa seuraan. He puristivat minusta ulos kaikki tuntemani vitsit ruotsalaisista. Pelin aikana vierustoverini paljastuikin saksalaiseksi.
Ei se mitaan. Pidin hanen puoliaan, niin kuin edeltajani toisessa maailmansodassa. Se kannatti: voitimme.

Irlantilaisedustuksemme ehdotti pussikaljoittelua huuhdellakseen karvaan pettymyksen maun suustaan. Kaksi viinipulloa ja Jameson myohemmin taisimme kaikki olla haviajia. Tanssilattia oli tahmea. Suudelma yllatti. Minun piti nahda monia tuona iltana. Monet jaivat nakematta. "You can't go to his place. He is drunk and you don't know him. He can be a total weirdo. You'll stay with us tonight!". Selva pomo.

"Ohommmm. Julia, it's half past ten now. Was your check out at nine?". Hataa, kaaosta, etsimista, kiirehtimista. Ilta oli mahtava. Meilla oli hauskaa. Naemme viela. "... and if you're heading to Four Courts, it's the other way!"

Pian istuinkin Christ  Churchin pihassa nauttimassa aamiaisekseni nektariineja ja odottaen viestiini vastausta seuraavasta sohvasurffaus-kohteestani. Toivottavasti James vastaa pian, silla akkuni on loppumaisillaan. Oloni on kaiken antanut.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti