Se On Minusta Kiinni

12/10/2012 perjantai

Tutuilla kulmilla jalleen! Abraham House -hostel Dublinissa. Istun kahdeksan hengen huoneessa kuunnellen kuuden yhdysvaltalaistyton keskustelua tampooneista. Tyttoja (+ 20-vee) huolettaa se, etta aiti on rapakon takana, eika pysty tekemaan saniteettiostoksia heidan puolestaan. Miksi valitsin female-dormin? Koska se oli ainut vapaa. Joskus tunnen itseni niin epanaiseksi... Ensimmaiset kaksi yota vietan hostelleissa, koska viime reissumme pelastaja Anthony ei asukaan enaa paraatipaikalla vastapaata Dublinin parasta baaria The Mezzia, vaan on joutunut muuttamaan vanhelmmilleen saastaakseen rahaa leikkausta varten, eivatka sohvasurffaus-pyyntoni saaneet vastausta ajoissa. Seuraavan yon olen Temple Barin alueella Four Courts -hostellissa kuudentoista hengen sekametelisopassa. Kuulostaa uusilta tuttavuuksilta! Lopuiksi oiksi paasen yhden paikallisen jannun luokse sohvasurffailemaan (http://www.couchsurfing.org).

Eilen saavuin Dubliniin jo hyvissa ajoin matkustettuani ensin koko yon. Ummistin silmani ainoastaan tunnin kestavan lennon ajaksi, joten olin ymmarrettavasti vasyksissa saapuessani hostellille. Ikkunaa hakkaava sade oli puolellani ja kehotti ottamaan paivaunet. Niin teinkin. Heratessani sade oli lakannut, joten lahdin kavelylle Dublinin hamartyvaan iltaan aikomuksenani taltuttaa kasvava nalka ja tattaraa: ostaa postikortteja. Hei, tunnen taman paikan! Huomasin hymyilevani itsekseni. Taalta on niin paljon hyvia muistoja.

Tana aamuna herasin pirteana jo seitsemalta aamulla. Ihanaa, sain nauttia lampimasta suihkusta. Se on hostelleissa harvinaista herkkua. Iloisin mielin kommin suihkun jalkeen aamupalalle. Aamuhamarissa sain nauttia aamupalani rauhassa. Ihmiset olivat hyvalla tuulella ja suunnittelivat jo innoissaan tulevan paivan ohjelmaa. Taman takia valitsin taman hostellin: Aamupala on aivan ruhtinaallinen verrattuna kaikkiin muihin kokemiini. Amsterdamin kahvi ja paahtoleipa sokerihillolla ryomivat hapeissaan tarisemaan poydan alle. Keittion tati oli mietteissaan ja kiireinen juostessaan keittion ja tarjoilupoydan valia. Menin aamupalan jalkeen kertomaan, kuinka paljon arvostan heidan aamupalaansa, jossa on runsaasti valikoimaa ja ruoka on laadukasta. Tati palautui keskuuteemme aatoksistaan ja nain kuinka ilo taytti hanet. Jokaisen kiitoksen han on todella ansainnut.

Hyvin alkaneen aamun kunniaksi ajattelin ilahduttaa itseani viela hieman lisaa hammentamalla amerikkalaisia huonetovereitani vaatteiden vaihdollani. Reteana suomi-neitona heitin itseni alasti heidan haariessaan aamutoimiensa parissa ymparillani. Saatoin lahes kuulla kauhistuksen aanet heidan paansa sisalla. Joku meinasi epahuomiossa tukehtua hammasharjaansa. Jenkki-etikettiin ei taida kuulua alastomuus. Ainakin nama tytot ryomivat vessaan vaihtamaan vaatteensa. Olen melkio varma, etta he kayvat syuihkussakin vaatteet paalla ja meikit kasvoilla. Meilla kotona kukaan ei edes huomaa, jos vahan persposki tai tissi vilahtaa. Toivottavasti en aiheuttanut pysyvia traumoja. Ainakin minulla oli hauskaa. Taidan olla hieman ilkikurinen.

Heidan kulttuuristaan olen kuitenkin opetellut small-talkin jalon taidon, (Olen siina jo mestari!) en sentaan tahdo ilkeilla ja vaikuttaa toykealta. Nyt kun olen yksin matkassa, minua ei edes haittaa jutustella niita naita. Valilla on jopa ihan mukava vaihtaa ajatuksia. En kuitenkaan ole mikaan "puhutaan pitaaksemme aanta" -jutustelun ylin ystava, joten tungen keskusteluu mukaan oikeita ajatuksia ja asioita. Hammastelkoon siina sitten. Jos joskus teita vastaan tulee amerikaano luullen, etta kaikki pienet suomalaistytot rakastavat paljastella itseaan ja oksennella aatoksiaan, voitte osoittaa minua syyttavalla sormellanne.

Nyt siis olen oikeasti ensimmaista kertaa yksin matkassa, ilman ystavia. Se ei ole tuntunut pahalta ollenkaan (, joka yllatti minut itsenikin.). Sana, joka kuvaa oloani parhaiten juuri nyt on "vapaus". Olen todella vapaa tekemaan (tai olemaan tekematta) aivan juuri niin kuin itse haluan. Koska olen melko helppo ja mutkaton persoona, itseni kanssa olo on helppoa. Ainoa hankaluuteni on aina ollut paatosten tekeminen. Voin harjoitella sita nyt, silla taalla ei ole ketaan tekemassa paatoksia puolestani. En voi myoskaan pohjata paatoksiani vahingossakaan sille, mita luulen jonkun muun haluavan. Toisaalta hankaluuteni paatostenteon suhteen on se, etta en tunne tarpeeksi vahvasti pienten asioiden suhteen. Minusta on turha stressata, kun kaikki vaihtoehdot ovat kuitenkin hyvia. Usein aivan yhta hyvia. Olen siis onnellinen ihan sama mita valitsen tai paatan. Jos jollakin asialla on merkitysta, niin osaan kylla sanoa sen. "Ei silla ole valia missa olemme. Kaikki paikat ovat ihan yhta hyvia", toteaa ystavamme Juksu muumeissakin. Todennakoisesti siis vain jatkan tata samaa, arsyttavaa "Ihan sama. Kaikki kay" -asennettani. Siinahan olette sitten minun kanssani.

Oikeastaan taisin tulla juuri siihen johtopaatokseen, etta haluni tulla paattavaisemmaksi ja jyrkemmaksi kannoissani kumpuaa siita, etta ymparillani olevat ihmiset pitavat paattamattomyyttani arsyttavana piirteena. Itselleni asia on nimittain ullatuspullatus aivan sama. Tekisin siis tamankin muutoksen vain muita varten. Eiko sekin ole ihan yhta lailla arsyttavaa? Tassa asiassa ei taida nyt olla voittajia. Haaleata vetta -Paananen paattaa pohdiskelunsa nyt tahan ja on jatkossakin ihan yhta ja samaa "mika vain kay" -mielta.

Olen myos huomannut matkoillani, etta Antti oli (jalleen kerran, hihi) vaarassa yhdessa asiassa. Ennen lahtoani Antti kertoi, etta kaikkein vaikeinta vieraassa paikassa olemisessa on se, etta ihmisia ei kiinnosta kuka sina olet tai mita sulle kuuluu, koska heilla on jo oma elamansa, siihen kuuluvat ihmiset ja kuviot. Asia ei ole niin. Kylla ihmisia kiinnostaa. Useimmat ihmiset ovat aivan niin kuin mina tai sina. Heita kiinnostaa saasta puhumien aivan yhta vahan. He ajattelevat, tuntevat, tahtovat oppia, jakaa ja valittaa, aivan kuten minakin. Ehka taytyy vain osata tokata siihen oikeaan kohtaan. Se on se pieni, halkaisijaltaan parin millimetrin alue toisen ja kolmannen selkanikaman valissa. Ala tonaise liian kovaa kuitenkaan, ettei kaveri halvaannu. Been there, done that.

Vaikka olen yksin matkassa, voin valita vietanko aikaa yksin vai seurassa. Viime syksyn Irlannin reissulta minulla on jo taalla tuttuja, joiden kanssa viettaa aikaa. Ceeassan kautta minulla on myos useita kontakteja, jotka viettavat aikaa kanssani mielellaan. Sita kautta kuka tahansa loytaa seuraa varmasti, ja mika parasta voi loytaa hyvin samanhenkista seuraa. Viimeisimmaksi kaikkein tarkein huomio: Mikali lahden kaupungille, minulla on paivan paatteeksi useampi uusi tuttava, ehka ystavakin. Minun taytyy vain avata ovi, astua ulos ja olla avoimin mielin. Se ei ole niin vaikeaa. "Aina on joku joka ottaa vastaan" (SMG - Kaunis Marjaana)!

On vasta aamu, hymy on jo korvissa. Heitan rinkan selkaan ja lahden tassuttelemaan kohti seuraavaa hostellia, uusia ihmisia ja seuraavaa seikkailua. Hyvaa perjantaita kaikille :-----)