Visiittimme Saksassa oli melko pikainen. Ajoimme sinne peltojen halki mutkittelevia pikkuteitä, jotka muistuttivat pimeässä jokaisen kauhuelokuvan ensimmäistä kohtausta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun nuorisojoukko seisoi taskulamppuineen tien poskessa hiukset silmillään, olin varma asiasta. Jenni ei helpottanut oloani yhtään kommenteillaan. Onneksi saavuimme lopulta perille Niklas ja Laura Aromaan STI-tallin pihaan, jossa meitä odotti majoitus tallin vintillä. Emme odottaneet siltä juuri mitään, joten yllätyimme erittäin positiivisesti. Tallihenkilökuntaa varten remontoidut tilat vastasivat vähintäänkin hotellimajoitusta!
Aamulla näimme paikan koko komeudessaan. Se oli jonkun paronin omistama tila kartanoineen, useine piharakennuksineen ja talleineen. Hevosia pihapiirissä oli noin kuudenkymmenen paikkeilla. Aika mahtavaa hei! Jaoimme tuliaisemme ja päätimme jatkaa matkaa. Koska meille selvisi ettei Auschwitz sijaitsekaan Saksassa, pakomme suunnaksi valikoitui Amsterdam.
Matkalla meitä metitytti miksi lähes jokainen vastaan tuleva huoltoasema on shell? Hetken pohdiskeltuamme tulimme siihen tulokseen, että valitettavasti maailmanparannusbensiiniä ei varmaan ole vielä keksittykään. Silti en kovin mielelläni käytä shellin palveluja, sillä se poraa öljyä arktisilla alueilla, joilta vahingon sattuessa öljyn siivoaminen on todella hankalaa, ellei jopa mahdotonta...
Ajoin Amsterdamiin ruuhka-aikaan, enkä kokenut pienintäkään pelkoa. Olen voittaja! Vielä vuosi sitten olisin mennyt vastaavasta tilanteesta silmittömään paniikkiin. Olen tainnut kasvaa hieman. Nykyään luotan enemmän itseeni ja pärjäämiseeni. Todennäköisesti lajitteluhattukin siirtäisi minut puuskupuheista rohkelikkoihin.
Löysimme majoituksen hostelli Jansonista, kuuden sängyn huoneesta. Respassa meitä hymyilytti hostellin säännöt. "You must wear respectable clothing". Päässäni kaikui Konstin jo niin tutuksi tullut toive "Juuli, housut jalkaan!". Tosin respan poika kyllä totesi meille ujosti "... but I don't mind if you prefer walking around without your clothes on." Hän taisi olla melko kapinallinen, koska auttoi meitä myöhemmin myös viinipullon avaamisessa, vaikka myös omat juomat oli kielletty hostellin säännöissä. Tosin senkin huomasimme vasta lähtöpäivänä paneutuessamme tarkemmin sääntöihin.
Samaan huoneeseen kanssamme oli sattunut israelilainen Matan aka Matti. Vietimme lähes koko aikamme Damissa yhdessä hänen kanssaan, ja täytyy kyllä myöntää, että se muutti ennakkoluulojen värittämää käsitystäni Lähi-Idästä, ja eritoten Israelista. Kaikki eivät olekaan kurttuotsaisia rukoilijoita, jotka kivittävät naisensa hengiltä (hieman kärjistääkseni). Paananen, avaa silmäsi! Matti on todella kiinnostunut uskonnoista ja kulttuureista. Kotimaassaan hän opettaa juutalaisia perinteitä. Sain myös päivitystä yleissivistykseeni natsien keskitysleireistä tunnustettuani ensin häpeällisenä, että luulin Auschwitzin olleen Saksassa. Ympäristö, ihmiset ja kielet saivat myös osansa keskustelussa. Olen löytänyt ystävän!
Noniin. Sanoinhan että miun neuvolapusta on hyötyä! HOUSUT! ps. Auschwitz on tosiaan Puolassa. miun isä kävi siellä ja sano että "ne turistiryhmän naiset oli niin kauhuissaan että ei saatu kierrellä tarpeeks, mie kurkistelin uuneihin!"
VastaaPoista