17/10/2012 keskiviikko
Tyonteko tuntuu hyvalta pitkasta aikaa. Pikku-pakkasesta huolimatta puna alkaa nousta poskille ja hiki puskea pintaan. Keraamme kokkoa varten puun palasia ja oksia hevosten tarhasta. Chrisin elakoitymishipat ovat vain puolentoista viikon paasta. Keko kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Hevoset seuraavat uteliaina jokaista askeltamme. Kiusanhenki-Dan kaatelee kokoamiamme puupinoja turvallaan. Koko kesan palvelleet crocksit ovat vihdoin vaihtuneet turvakarkikenkiin. Lumisesta maasta huolimatta varpailla on niissa lammin. Heikin tuulihousut palvelevat edelleen uskollisesti pitaen pakkasen poissa.
Kasivarret alkavat vasya ja kammenia kivistaa. Olin jo ehtinyt kaivata toihin. Ajatukset kulkevat parhaiten ruumiillisen tyon lomassa. Elamani tarkeimmat paatokset ja suurimmat oivallukset ovat yleensa syntyneet toissa. On mukavaa tehda jotain hyodyllista. Kokko kasvaa edelleen. Tyonsa tuloksien nakeminen saa mielen iloiseksi.
Kuusi. Hevosia on kuusi. Ne saavat heinansa kuudelta ja kuudelta. Toita on hadin tuskin tarpeeksi edes Juutanalle (, eli ei), saati sitten meille kahdelle. En koskaan pysty tekemaan toita tarpeeksi osoittaakseni kuinka kiitollinen olen. Voin kuitenkin tehda parhaani.
Tarjoudumme tekemaan paivallisen, joka on pitsaa kaikilla taytteilla. Jalkiruuaksi koetamme loihtia pannukakun. Maku tai ulkonako ei ole kohdallaan, mutta hyvaa se on joka tapauksessa. Ruoka saa paljon kehuja. Lynn on ihmeissaan nahdessaan nain nuoren ihmisen, joka osaa kokata. Se on kuulemma harvinainen naky nailla main.
Saan kiitosta siita, kuinka hyvin olen nayttanyt asettuneen kodiksi. Minulla on ihmeellinen lahja tuntea olevani kuin kotonani lahes missa vain. Minua se helpottaa. "Mina omistan kaiken mita naen ja mista pidan. Mina omistan koko maailman.", viisailee nuuskamuikkunen. Samaa tuumailen mina. Toivottavasti se ei joskus kaanny minua vastaan. Ainakin tahan astisiin kokemuksiini nojaten voin todeta, etta toimii.
Suunnittelemme matkaa Tolovana hot springseille. Rinkan kanssa hiihtaen 16km suuntaansa saa kauhun valtaamaan mieleni. Jo surkastuneet lihakseni vapisisivat pelosta, jos minulla olisi jotain, mika voisi vapista. Pojat eivat tieda mihin ovat ryhtyneet pyytaessaan meidat mukaansa...
Ensimmainen paiva Fairbanksissa lahenee loppuaan. Olen ihastunut pieneen mokkiimme (, jossa nukumme), Debbyyn, Chrisiin, hevosiin ja koiriimme: Teddyyn ja Fargieen. Teddy tapittaa eriparisilmillaan pyytaen leikkeihinsa mukaan. Fargiesta taas lahtee tuo (oi niin) tuttu kuoleman haju. Minulla on kutina, etta tulen viihtymaan taalla.
Julle! Mun on nyt pakko hehkuttaa, miten ihanaa sun blogia on lukea. Nauti joka hetkestä! <3 Ja olen aivan varma, että selviät rinkka & hiihtomatkasta. Selviät mistä vain! Olen ylpeä sinusta. Enna
VastaaPoistaIhanaa Enna! Kauniisti sanottu, sait minut hymyilemaan :) Blogiin saan paivityksia hieman hitaalla tahdilla ja jalkikateen, koska tietokoneellepaasy on rajoitettua. Tolovana hot springsin reissu on heitetty ja selvittiin siita kunnialla! Tosin lumimaara ei riittanyt hiihtamiseen, joten paadyimme kavelemaan koko 32km hiihtomonoilla. Muutamista mustelmista ja hiertymista huolimatta koko reissu sujui mallikkaasti ja maisemat ja seura oli mita parhainta. Maet tosin oli sen kokoisia, etta sukset jalassa olisi hirvittanyt kokeneempaakin hiihtajaa. Kirjoittelen siita toivottavasti jo tassa lahipaivina oman tarinansa tarkemmin. Terkut sinne teille molemmille omaan kotikoloonne Viitasaarelle! Kirjoittele jotain kuulumisia mulle vaikka sahkopostiin, jookos kookos?
Poista