1/11/2012 torstai
Viimeinen rutistus. Paniikki hiipii mieliin. Hata ja epatoivokin kayvat vierailemassa. Voimasanat ovat herkassa. Savua nousee korvista niin Aberystwythissa kuin Fairbanksissakin. Rupeamme hadassamme kyseenalaistamaan kaikkea. "Eiko tama puhuttu jo lapi?". Pitka ja intensiivinen tyopaiva lakitekstia ja numeroita pyoritellen saisi jumin paalle kelle tahansa.
Pari tuntia ennen deadlinea tulossuunnitelmamme nayttaa neljantuhannen euron verran miinusta vuotta kohden. Olemme lyoneet pokkoa pesaan ja ruokkineet toistemme katastrofiskenaarioita. Olemme mielikuvitusmaailmoissamme jo molemmat makaamassa sangyn pohjalla sairaalassa.
Avoimen yhtion verotus aiheuttaa harmaita hiuksia. Mika naissa aivoissa on vikana? Ne eivat helposti tata ymmarra.
"Lopetetaanko nyt taa pelleily? Eihan me nyt yritysta pyoriteta vuodesta toiseen miinuksella jos molemmat makaa sangyn pohjalla.". Sopii. Viimeiset laskujen tarkistukset silmat ristissa. Nailla mennaan. Aika hurjaa. Minua janskattaa. Tradenomi-Paananen kuittaa.
(Ja jalkihuomiona teille, joiden luotto meikalaiseen on vankkumaton, lopullisessa versiossa viivan alle jai jopa plus-merkkisia numeroita.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti