Jalleen veri vetaa yliopiston kampukselle, taytyyhan jaljelle jaaneet browniet jollekin syottaa.
tuttuun tapaan Jesse on hymynsa kanssa vastassa. Myos Kevin istuu vakiopaikallaan poydan aaressa. En saa juoda omia kaljojani, silla Jesse on kerrankin ostanut erikoiskaljaa, joka kantaa nimea Alaskan White. Onhan tama sentaan erityinen tilaisuus? Hanen pimea muoripuolensa nostaa jalleen paataan ja meille tarjoillaan kaikkea, mita kaapista loytyy. Jes, purkitettua taikinaa olikin jo ikava. Koiranruoka muuttuu uunissa sampyloiksi. Se on yhta yllattavaa joka kerta.
Kaivamme vuorotellen youtubesta esille kuolemattomia kipaleita ja ihmiskunnan nerokkuuden taidonnaytteita. Se hammastyttaa kummastuttaa, kuinka samoja asioita elamiimme kuuluu, vaikka olemme kasvaneet maapallon toisella puolen. Kunpa juniori-Mikkola ei olisi niin iaton. Unohdumme katsomaan Trailerpark Boys:ia ja pian kello nayttaakin vartin yli neljaa aamuyolla. On ehka aika lahtea kotiin. Huomisen univaje-Paananen kiroaa taman paivan vastaavaa. Onneksi Mikko Alatalo ja Veltto-Virtanen tuovat lohdun synkeisiin, huomisessa vieraileviin mieliimme. Konsti, mahdat olla ylpea meista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti