Debby viittoo minut syrjaan. Pian kattani koristaa jalleen uudet setelit. Entisetkin ovat viela kayttamatta. "We're going hiking. There's not even any place to use it. We really don't need any more money." Margiella on ratkaisu: "You can always throw it into a pond if you really can't figure out anything to do with it!". Debs osaa olla suostutteleva: "You take it. DON'T THROW IT INTO A POND!". Selva pomo. Arsyynnyn itsekin noyristelystani, jota savyttavat lauseet: "Ei sinun olisi tarvinnut.", "Ei minun takia.", "En mina olisi tarvinnut." ja "Et olisi minun takia nahnyt noin paljon vaivaa.". Kuulostaako tutulta? Raivostuttavan suomalaista. Kiita mieluummin. Silloin antajasta tuntuu, etta arvostat lahjaa. Ala vahattele. Muistakin!
Valokuvaaja-Paananen valmiina paivan haasteisiin.
Kaymme Margien kanssa aamukavelylla lahimetsassa etsimassa Randyn tekemaa puumajaa. Sita emme loytaneet. Sen sijaan loysin kauniin seeprakuvioisen kalkkunansulan koristamaan hiuksiani. Atletico Kumpula laulelee mielessani kolmesta variksen sulasta. Pian pongaan lehtimeresta kilpikonnan ottamassa aurinkokylpya. Oikea kilpikonna! Taalla metsassa! Voi tata loytamisen riemua.
Seikkailijan mielemme halajavat tutkimusmatkalle Mark Twainin national forestiin. Siella lehtimatto katkee alleen sileapintaisia kivia, joilla liukastelemme. Tunnen olevani kettera kuin kameli kompastellessani joka toisella askeleella. Seuraamme joen vartta, joka johtaa meidat lahteelle, jossa pienet kalaset kuluttavat aikaansa taistellen virtaa vastaan pysyakseen paikoillaan. Amanda osaa kertoa alueen olleen aikoinaan merenpohjaa. Veden kuluttamat kalliot ja simpukanpalaset puhuvat tarinaa puolestaan. Polku, jota astelemme, on muokkautunut aikoja sitten intiaanien toimesta. Joki on joskus tarjonnut elannon Juoksee Kuin Tuulelle mokkasiineissaan.
Minne virta veneen vie?
Kalliossa oleva onkalo houkuttelee tutkimaan itseaan paremmin. Aukko on pieni, mutta sisalla mahtaa olla enemman tilaa. Innostus sisallani kasvaa liian suureksi. Pian tutkimusmatkailija-Paananen survoo itsensa paattavaisesti takapuoli edella mustaan aukkoon. Kuulen sisalle Amandan sanat: "Geographucal times includes today.". Hiljaa siela nyt! Luola on yllattavan tilava. Ystavinani minulla on vain muutama tunnistamaton otokainen. Onneksi Amanda rohkaistuu ja monkii sisaan seurakseni. Tutkailemme seinamia kunnes paikannamme suuren hamahakin. "I think it looks like a small tarantula...". Tytoille iskee yllattaen kiire paasta ulos. Ryomimme takaisin auringonvaloon, jossa Randy ja paskahousu-Mikkola meita jo naureskellen odottelevatkin.
Tutkimusmatkailija-Paananen
Blue Spring
Iltapaiva-aurinko nostattaa hien pintaan kavutessamme makia ylos ja alas. Onnistumme jalleen kadottamaan merkityn reitin. Ohitimme viimeisen valkoisen merkin useita puita sitten. Olemme eramaan armoilla. Polku, jota seuraamme, on todennakoisesti elainten raivaama. On varmaan viisainta kaantya takaisin. Jalkiamme seuraamalla tie takaisin autolle loytyy helposti.
"On maailmassa monta ihmeellista asiaa. Se hammastyttaa kummastuttaa pienta kulkijaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti